Jospa kirjottaisin nyt ensiksi vähän historiaa, mutta en pitkästi, sillä historia on mielestäni yksi tylsimmistä kouluaineista:D
Elikkä Niki tuli meille kotiin 30.7.2011. Se annettiin ilmaisena markkinoilta, ja mukana tuli myös häkki ja muita kanintavaroita. Kaikki olivat kovin innoissaan uudesta ja myös ensimmäisestä lemmikistä. Minusta ja pari vuotta nuoremmasta pikkusiskostani tuli kanin hoitajat, ja se myönnettiin sitten meidän kahden yhteiseksi kaniksi. Parina ensimmäisenä päivänä se oli hieman tottumaton uuteen kotiin, mutta tottui pian uusiin perheenjäseniin. Itse luin kovin paljon sillä en ollut paljoa tutustunut kanin hoitoon, mutta nopeastihan se päivärytmi muodostui.
Seuraavaksi kerron sukupuolenmääritys ongelmista...
Aluksi Nikiä sanottiin pojaksi, sillä alunperin sen nimi oli ollut Arska. Me nimesimme sen sitten Mikiksi. Pari päivää myöhemmin, aloimme miettiä mahdollisuutta siihen että kanin sukupuoli olisikin naaras. Mutta oli myös mahdollisuus että se olisi leikattu uros. Sitten kaverini tuli meille kylään, ja saimme todeta, että poikakani olikin tyttö! Ja muutimme sitten nimen Miki tytölle sopivammaksi Nikitaksi tai lyhyemmin sanoen Niki.
Nii kuka tätä blogia oikeen päivittää?
No se oon minä, eli 13-vuotias tyttö pohjanmaalta. Käytän nimeä Emmi, ja ei minusta kai sen enempää tarvitse tietääkään. No jos nyt sen verran että pidän eläimistä ja musiikista ja soitan itsekkin. Ja leivon ja kokkaan todella mielelläni. Koulu on ihan mukavaa ja huumorintajua riittää myös. Muistutan vielä sen verran, että älä katso kirjotusvirheitä ja murretta tarkkaan, sillä sönkötän välillä ihan outoa murretta ja kaikkea muuta ufoa:D
Nikita
Nikita on 3,5 vuotta vanha leijonanharjaskani. Se on lempeä luonteeltan lukuun ottamatta sitä että se on välillä hiukan tuittupäinen. Ihmisrakkautta löytyy myös vaikka millä mitalla. Nikille on kaavailtu myös kaveriksi ostettavan toinen kani, mutta päivämäärästä ei ole vielä tietoa. Nikin herkkuruokaa ovat valkoapilat ja kolmilehtiapilat, mutta se pitää useista ruuista. Se on mielellään sylissä, ja leimpipuuhiin kuuluu mm. pään työntäminen sylissäpitäjän kainaloon:).
Vihdoinki tää loppuu...
Nyt olen kirjoittanut sen verran, että tiedät jo aika paljon Nikistä ja minusta. Mutta toivotaan että pian löytyy uutta päivittämisen arvoista materiaalia, mikä on aika varmaa, jos ei muuta niin kirjoitan tänne reseptejä... Ja kuvia ilmestyy mahdollisimman pian!:)
