Niki tekee tuttavuutta lumen kanssa

Eräänä kauniina lumisena päivänä, päähän tuli ajatus viedä pikku sisälemmikki ulos lumeen temmeltämään. Nikin kokemus lumesta oli varsin omalaatuinen. Ensiksi, se ei olisi edes halunnut lähteä isin lämpimästä kainalosta ulos "kovaan pakkaseen". Silti raukka raahattiin ulos, ja se laitettiin maahan. Se nuuskiskeli lunta, ja loikki ympäriinsä. Voi että sen tassunjäljet oli söpöjä!<3 Mutta kun alkoi säälittää sen pomppiminen lumella, niin vietiin se sitten takaisin sisälle, ja se sai mennä takaisin iskän kainaloon lämmittelemään. Ja kastelemaan isin, koska Nikiin oli tarttunut kilo luntam ja se sitten suli iskän mahalle :''D

Uusi temppu

Iskä opetti pikkuiselle uuden tempun. Ensin Niksu opetettiin tulemaan uutta kulkuväylää pitkin olohuoneeseen. Sehän opittiin nopeasti, koska olohuoneessa on kiva karvamatto, jolla makoilla. No nyt on sitten viimepäivät viiletetty matolla kirmaten, ja Niki oppi pian taas jotain uutta, nimittäin hyppäämään meidän sohvalle. Isi(yllättäen!) teki sillän tyynyistä, jota pitkin kanin oli helppo kiivetä sohvalle, eikä aikaakaan, kun se osasi jo mennä sohvalle. Tänään sitten kävi ilmi Nikin uusi harrastus, se söi olohuoneen karvamattoa. Tai no ei se syönyt, puri siitä vain hapsuja irti, mutta äiti sanoi, että se pitää opettaa olemaan syömättä hapsuja...

Lisäsimpä nyt uuen kuvan:)

Söppänä omii sohvan

Jonkun aikaa sitten Laura päästi pikku pupujussin meidän sohvalle hyppimään. Se oli sitten kaikkien mielestä ihan ylisöpöä, ja Niki on aloittanut vakituisvierailut meidän sohvalla. :)

Kun sen laittaa sohvalle, se hyppää heti selkänojan päälle. Siellä pikkuinen sitten kököttää, ja haistelee sohvaa, tai katselee ulos ikkunasta<3 

Ylhäällä oleva kuva on otettu kun Niki tukki iskän kainaloon ollessaan sohvalla...:)  



Hellyydenkipeä:)

Oi että pikkuinen oli söpö tänään! Oltiin äidin kanssa lenkillä, ja Niki oli yksin kotona. Sen ovi oli jätetty häkistä auki, ja se pääsi vapaasti loikkimaan ympäri huushollia. Kun tulimme kotiin, Niksu tuli heti katsomaan, että ketäs ovesta tuli. Kun se kyllästyi meidän tutkimiseen, alkoi talon tutkiminen, esim. kengät olivat ylijänniä! Kun pupu oli saanut tarpeekseen tutkimusretkestä, sen piti saada paljon silittelyä ja rapsutuksia kovan lenkin päätteeksi. O ne tutkimusretket eteiseen niin raskaita...:D

Lisää kuvia Nikitasta ulkona juoksentelemassa:)



Raapustelua

Päätinpä nyt raapustella tänne blogiin.  Eilen laitoin Nikin ulos juoksentelemaan. Se loikki kiltisti nurmikolla ja söi ruohoa kaikessa rauhassa. Sitten aloin ottamaan sitä takaisin koppiin. Mutta pupupa ei ollut samaa mieltä koppiin menon kanssa, vaan se päätti sen sijaan juosta auton alle... Sieltä sitten iskän kanssa yritetään onkia kania auton alta, mikä ei tuota tulosta. Aina kun Niki pisti päänsä ulos auton alta, ja näki jonkun, se juoksi samantien takaisin. Tunnin hosumisen jälkeen pupu juoksi maailmanennätysvauhtia takaisin nurmelle, mistä isi sen nappasi. Näin saatiin kanin iltalenkki tehtyä. :D

Uusia kavereita Nikille:)

Toissa iltana kaksistaan pupun kanssa, joten iltaa tulivat piristämää omat kaverini Mira&Camilla.=)

Pupu vietiiin huoneeseen ja päästettiin sitten vapaasti matolle leikkimään. Se tutki innoissaan huonetta, koska se ei ollut ennen käynyt mun huoneessa. Uudet tuttavuudetkin kiinnostivat kovasti, ja pian oli Mira ja Camillakin haisteltu. Ilta kului mukavasti katsellessa kanin temmellystä ja pälistessä. Sitten Niki alkoi paukuttaa takajalalla maahan. Se kolisutti sitä aikansa ja lopetti, kun se pääsi syliin. Sitten vietiin pupu takaisin omaan häkkiin ja raikkaaseen ulkoilmaan.=)

Syksyistä sadetta katsellessa

Lehdet ovat jo kellastumassa ja sää viilenemässä. Sateetkin ovat jo tulleet. Syksy on kaunis vuodenaika. Vaikka välillä aika märkäkin... Silti Nikita tykkää juoksennella ulkona ruohikossa. Se nauttii raikkaasta säästä sateen jälkeen. Nyt syksyn tullen kuitenkin Nikin lempiruoka alkaa olla loppumassa, nimittäin valkoapilat. Ja pitäisi alkaa varastoida ruokaa talven varalle. Itse odotan mielenkiinnolla mitä pikkuinen mahtaa ajatella talvesta... :)  

Täällä taas

Nyt on ensimmäinen viikko koulua käyty. Oli ihanaa mennä taas kouluun, mutta ei viikonloppukaan hullumpi ole. Viikonloppu on ollut pouta, mikä on mukavaa Nikille. Se nauttii olosta ulkona, kun siellä on niin mukavan viileää ja raitista ilmaa.

Sataa, sataa ropisee...

Syksy on huono vuodenaika, sillä sillon sataa tosi paljon. On harmillista kanille, kun sitä ei voi pitää niin paljoa ulkona kuin kesällä. Mutta onneksi niitä aurinkoisiakin päiviä löytyy. Niki pitää sateesta, mutta on myös mukavaa loikoilla omistajan lämpöisessä sylissä. Että ei kai siinä sateessa muuten mitään ongelmaa ole. Niki on myös totutellut olemaan vapaana sisällä, enää uupuu sisäsiisteys... Mutta kai sen oppii ajan myötä. Syksyisiä päiviä kaikille lukijoille!    

En suinkaan oo lopettanu vielä!!!

Nyt ei ole tullut kirjoitettua, sillä olin mökillä viimeisen viikonlopun ennen koulun alkua. Nyt sitten pitää uurastaa jälleen puoli-iltaa läksyjen parissa ja puolipäivää koulun penkillä. Mutta kun ajattelee asian toiselta kannalta, koulu on ihan kivaa! Etenkin, jos menee ylä-asteelle, niinkuin itse teen. On mukavaa saada vaihtelua entisestä koulusta ja opettajista, ja kohdata uusia haasteita, opettajia, luokkatovereita ja muuta semmoista. Kanille on kuitenkin jätettävä aikaa, ja harrastuksiakin joutuu vähän pihistelemään. On kai pupuliininkin mielestä mukavaa saada omaa aikaa, ja vähän aikaa itselleen, kun ei kokajan rahdata sylistä toiseen. Mutta nauttia sitten illalla omistajan sylissäolosta. Eli ei koulun alku oikeastaan muuta kanin päivärutiinia. Ehkä enemmän omaasi, sillä joudut heräämään aikaisemmin, jotta saat kaiken tehtyä. Jos hoidat kania mieluummin koulun jälkeen, niin varmasti läksyille joku soppi löytyy, ja voithan joskus pyytää vanhempiasi, tai sisaruksiasi hoitamaan kullanmuruasi!:)    

Niki

Pitäs mun varmaan kertookki jotain

Jospa kirjottaisin nyt ensiksi vähän historiaa, mutta en pitkästi, sillä historia on mielestäni yksi tylsimmistä kouluaineista:D 

Elikkä Niki tuli meille kotiin 30.7.2011. Se annettiin ilmaisena markkinoilta, ja mukana tuli myös häkki ja muita kanintavaroita. Kaikki olivat kovin innoissaan uudesta ja myös ensimmäisestä lemmikistä. Minusta ja pari vuotta nuoremmasta pikkusiskostani tuli kanin hoitajat, ja se myönnettiin sitten meidän kahden yhteiseksi kaniksi. Parina ensimmäisenä päivänä se oli hieman tottumaton uuteen kotiin, mutta tottui pian uusiin perheenjäseniin. Itse luin kovin paljon sillä en ollut paljoa tutustunut kanin hoitoon, mutta nopeastihan se päivärytmi muodostui. 

Seuraavaksi kerron sukupuolenmääritys ongelmista... 

Aluksi Nikiä sanottiin pojaksi, sillä alunperin sen nimi oli ollut Arska. Me nimesimme sen sitten Mikiksi. Pari päivää myöhemmin, aloimme miettiä mahdollisuutta siihen että kanin sukupuoli olisikin naaras. Mutta oli myös mahdollisuus että se olisi leikattu uros. Sitten kaverini tuli meille kylään, ja saimme todeta, että poikakani olikin tyttö! Ja muutimme sitten nimen Miki tytölle sopivammaksi Nikitaksi tai lyhyemmin sanoen Niki.

Nii kuka tätä blogia oikeen päivittää?

No se oon minä, eli 13-vuotias tyttö pohjanmaalta. Käytän nimeä Emmi, ja ei minusta kai sen enempää tarvitse tietääkään. No jos nyt sen verran että pidän eläimistä ja musiikista ja soitan itsekkin. Ja leivon ja kokkaan todella mielelläni. Koulu on ihan mukavaa ja huumorintajua riittää myös. Muistutan vielä sen verran, että älä katso kirjotusvirheitä ja murretta tarkkaan, sillä sönkötän välillä ihan outoa murretta ja kaikkea muuta ufoa:D 

Nikita

Nikita on 3,5 vuotta vanha leijonanharjaskani. Se on lempeä luonteeltan lukuun ottamatta sitä että se on välillä hiukan tuittupäinen. Ihmisrakkautta löytyy myös vaikka millä mitalla. Nikille on kaavailtu myös kaveriksi ostettavan toinen kani, mutta päivämäärästä ei ole vielä tietoa. Nikin herkkuruokaa ovat valkoapilat ja kolmilehtiapilat, mutta se pitää useista ruuista. Se on mielellään sylissä, ja leimpipuuhiin kuuluu mm. pään työntäminen sylissäpitäjän kainaloon:). 

Vihdoinki tää loppuu...

Nyt olen kirjoittanut sen verran, että tiedät jo aika paljon Nikistä ja minusta. Mutta toivotaan että pian löytyy uutta päivittämisen arvoista materiaalia, mikä on aika varmaa, jos ei muuta niin kirjoitan tänne reseptejä... Ja kuvia ilmestyy mahdollisimman pian!:)  

Nikita-Niki-